Helmikuisia uutisia 100 wuoden takaa

  • Vuosi 1880 oli Kurkijoella äärimmäisen tasapuolinen ainakin yhdessä suhteessa: sekä syntyneissä että kuolleissa vallitsi sukupuolten täydellinen tasa-arvo. Tasaisuutta korostaa vielä uusien kurkijokelaisten määrä: sekä poikia että tyttöjä syntyi tasan sata. Helsingissä ilmestynyt Uusi Suometar uutisoi 16.2.1881: Wäkiluvun muutoksia w. 1880. Kurkijoella on syntynyt 100 poika- ja 100 tyttö-lasta, eli yhteensä 200. Sisäänmuuttaneita: 116 mp. ja 110 np. eli yhteensä 226. Kuolleita: 105 mp ja 105 np. eli yhteensä 210. Ulosmuuttaneita: 58 mp. ja 89 np. eli yhtensä 147. Wäkiluku siis lisäytynyt 53 mp ja 16 np. eli yhteensä 69:llä hengellä.
  • Toinen Kurkijokea koskeva tilasto julkaistiin Suomen Wirallisessa Lehdessä 16.2.1889.: ”Wientitawaraa: Kurkijoella on kauppias M. Könönen wiime wuosina ostellut maakunnasta seuraawia maanantia Pietariin wietäwiksi: Muuriaisen munia 8-12 rupl. puuta, wuosittain noin 8-10.000 markan arwosta;  nuoria petäjän silmikoita eli hopposia 5½ rupl. puuta, niin sanottuja kuolleen wuoteen juuria (aspidium filix mas) 8-9 rupl. puuta; torajywiä 25 rupl. puuta; katajanmarjoja noin rupl.puuta;  puoloja rupl. puuta (joihin noin wiiteen puutaan sekoitetaan pari puutaa wettä); pihlajanmarjoja sekä muita kuiwattuja marjalaatuja ynnä sianpuolan warpoja. Siihen suuntaan sopisi kauppiastemme luultawasti muuallakin wälittää maantuotteitten menekkiä.” 

Nykyinen vientitilastomme ei taida juurikaan samoja tuotenimikkeitä sisältää. Puuta on vanha venäläinen painomitta, noin 16 kg. Vieraammista vientiartikkeleista ”kuolleen wuoteen juuret” viittavat saniaissukuisiin kasveihin (juuriin). Niitä, niin kuin torajywiäkin, käytetiin lääkeaineiden valmistukseen. (Kirjoittajan huom.)

  • Koska on varsin yllättävää, että Mikko Könösen vientiluettelo ei sisällä parkkia, otetaan juttu siitä mukaan tähän katsaukseen. Parkkia ”kiskottin” Kurkijoellakin kovasti 1800-luvun loppupuolella. Kurkijokelaiset kauppiaat ostivat sadon ja laivasivat sen Kurkijoen satamasta Pietariin. Parkkia (pajun kuorta) käytettiin nahkateollisuudessa, vuotien liottamiseen. Seuraavassa ote Suomen Julkisien Sanomien artikkelista jo vuodelta 1857: ”Parikkalasta. Jo täälläkin oli leiwän wähyys ei huonosta elontulosta menneenä syksynä waan elon kalleudesta. Sitä kulettiin Sawonlinnaan, Kuopioon yksin Arhhangeliinki, ja joilla ei ollut myytäwätä, eikä millä ostaa, oli jo monet ajatukset; waan kuin pääsiwät parkkiuutiseen niin hätä hälveni, pelko poistautui: ei niin, että söisiwät petäjänkuoria, ne jätetään orawille, waan nylkewät siihen siaan pajuja ja kulettawat niitä Käkisalmeen ja Kurkijokeen. Enimmät myywät parkkinsa Kurkijoessa kuin eiwät wiitsi parin kopeekan wuoksi hewoistansa rasittaa parilla wirstalla linnaan. Warakkaimmat eiwät siihen työhön käy, mutta köyhien on täytynyt silloinki kuin saatiin ainostaan 40 kop. paperissa, kulettaa niitä Käkisalmeen asti. Nyt maksetaan Kurkijoessa 30 kop. hop. jonka wuoksi moni erinomaiseta tarpeettakin kiskoo parkkia.”
  • Oululainen Kaiku-sanomalehti kertoo sanomalehti Laatokasta poimimansa uutisen Kurkijoelta 3.2.1882: ”Seurattawa esimerkki: Kurkijoen seurakunnan kuntalaiset owat kunnan waroista myöntäneet wiisituhatta (5,000) Smk. käytettäwäksi puutarha-hoidon edistämiseksi ja oppimiseksi kansakoulussa. 
  • Kurkijokelaisesta puutarhaosaamisesta kertoo seuraavakin Laatokka-lehdessä 10.2.1894 ollut sortavalalaisen kauppiaan ilmoitus: "Myytäwänä: Kurkijoen opistosta tulleita Hyacintteja y.m. kukkia, sipulia ja piparruutia. A.H. Lindholmilla
  • Sanomalehtikatsauksemmekin ovat kertoneet siitä, että eivät vanhemmat Kurkijoellakaan kansakoulujen alkuaikoina olleet aina innokkaita panemaan lapsiaan koulun penkille. Nytpä löytyi aivan toisen suuntainen uutinen - yllättävässä yhteydessä. Sanomalehti Itä-Karjala kertoo Kurkijoen uutisissaan 24.2.1899 Kurkijoella päättyneistä talvikäräjistä: … Muun muassa oli tällä kertaa eräs harwinainen rikosjuttu oikeuden käsiteltäwänä. Eräs isä weti opettaja Matikaista oikeuteen kun tämä ei ottanut hänen poikaansa kouluun. Oikeuden puheenjohtajakin kummeksi tämmöistä tilannetta. Asiata käsitellessä tuli kumminkin selwille että poikaa ei otettu kouluun kun pojan äiti ei taipunut poikaansa rankaisemaan pitkin aikaa harjoitetuista rikoksista. Ukko sai wain maksaa kulungit ja tuskin enää saa ollenkaan poikaansa kouluun.”  No, oppivelvollisuuslaki tuli voimaan vasta vuonna 1921 - ei ollut pakko panna lasta kouluun, mutta ei ollut pakko ottaa häntä oppilaaksikaan.