Tammikuisia uutisia 100 wuoden takaa

  • Uutta vuotta 1901 juhlittiin Kurkijoella uuden vuosisadan alkuna. Helsinkiläinen Uusi Suometar uutisoi asiasta 10.1.1901: ”Wuotta 1901 ja 20 wuosisataa otettiin wastaan Kurkijoella juhlallisella tawalla. Uudenwuoden päiwää wastaan sydänyön lähestyessä alkoi valaistusta kirkontornista kuulua kellojen sointi, joka kesti boin 10 minuuttia ja jolla ajalla kansaa tulwaeli joka taholta wirsikirjoineen kirkon ympäristölle, joka samoin kuin kirkon torinikin oli tarkoitusta warten tulilla walaistu. Juuri klo 12 ammuttiin lähellä kirkkoa Kauppakylän mäkikummulta 12 laukausta, joita wuoroon kirkonkellonlyönnillä säestettiin. Tämä harwinainen tapaus herätti kuulijoissa mitä sywintä hartauden tunnetta. Sen jälkeen weisattiin torwisoiton säestyksellä kirkontornista wirsi ”Jumala ompi linnamme”. Weisuun päätyttyä suuri osa yleisöä siirtyi walaistuun kunnantupaan, jossa niin ikään soiton säestyksellä weisattiin wirsi” Oi Herra siunaa Suomen kansaa” ja ”Maamme” laulu. Lopuksi piti seurakunnan kanttori lyhyen walaisewan puheen menneelle ja alkawalle wuosisadalle, sekä esitti eläköönhuudon isänmaalle, johon ylaisö innokkaasti yhtyi. Toimituksen päätyttyä läksiwät läsnäolijat, Porilaisten marssin säwelten kaikuessa, tyynein mielin kotiin uudenwuodenjuhlaa wastaanottamaan. Tilaisuuteen oli saapunut yleisöä paikkakunnalta jotenkin runsaasti.”
  • Sanomalehteä ei 1800-luvun puolella tullut vielä jokaiseen kurkijokelaiseen talouteen. Seuraava Päivälehden uutinen 28.1.1891 kertoo, mitä lehtiä tilattiin: ”Sanomalehtiä on tämän wuoden alusta tilattu Kurkijoen postikonttorin kautta seuraawa määrä, suomalaisia: Päiwälehteä 13, Suometarta 7, Wiipurin Sanomia 15, Wuoksea 35, Laatokkaa 5, Karjalatarta 6, Lappeenrannan Uutisia 13, Wirallista Lehteä 1, Uutta Kuwalehteä 10, Kyläkirjastoa Kuwalehtineen 11, Lähetyssanomia 7, Tampereen Uutisia 1, Suomalainen 4, Sawoa 3, Koti ja Yhteiskuntaa 8, Teollisuuslehteä 10, Hengellistä Kuwalehteä 2, Terweydenhoitolehteä 10, Merimiehen Ystäwää 1, Wartiaa 2, Kansakoululehteä 2, Matti Meikäläistä 5, Lasten lehteä 1, Kaikua 1, Maanwiljelyslehteä 2, Pohjalaista 3. Yhteensä 170 kappaletta. – Ruotsalaisia ja ulkomaalaisia lehtiä on tilattu yhteensä 32 kappaletta.  – Wuoksi.  
  • Edellinen uutinen kertoo, että ruotsinkielisiä lehtiä tilattiin Kurkijoelle v. 1891 kolmisenkymmentä kappaletta (”ruotsalainen” tarkoittaa käytännössä suomalaista, ruotsinkielistä sanomalehteä). Luonnollisesti lehteä tilattiin lähinnä virkamiestalouksiin, esim. maanviljelysopistolle. Kielikysymys oli Suomessa kiperä ja tuli kurkijokelaistenkin kirjeenvaihtajien jutuissa tavan takaa esiin 1800-luvun lopulla. Sarkastinen juttu sanomalehti Laatokassa 2.1.1883: ”Kummallinen ilmiö. Kurkijoen postitoimiston seinään ilmestyi joulunaattona kirjoitus: ”Julutställning”.” Se oli ehkä warustettu yliwoimaisesti eräälle Ruotsista muuttaneelle puutarhurille, kun ei muita ruotsalaisia paikkakunnalla tiedetä. Ihmeteltäwää on, kuinka kohteliaita ollaankin noille ruotsalaisille, kun tiedetään koko pitäjämme suomalaisen wäestön kärsiwän Joulu-näyttelyn puutetta”.
  • Karjalan radan käyttöönotto vuonna 1894 avasi markkinat puutavaralle. Metsänomistajille syntyi tulolähde – tosin monet eivät tilannetta ymmärtäneet ja luopuivat metsistään alihintaan niille,  jotka uudesta tilanteesta älysivät ottaa vaarin. Metsureille ja ajomiehille tarjoutui töitä. Wiipurin Sanomat 4.1.1895: Jotenkin wilkasta puuliikettä lankkujen ja halkojen kanssa pidetään näihin aikoihin Alhon asemalla Kurkijoella. Eräs kauppias Pietarista toi sieltä asti Alholle omat hewoset ja rengit, kuusi kappaletta, puita wetämään, ja aikoopa wielä lisätäkin tätä lukua. Omituista on, että Pietarista kannattaa Alholle wetäjät tuottaa. Ottakaa se huomioon, Kurkijoen hewosmiehet.”
  • Tämän sanomalehtikatsauksen kirjoittajan mielikuvitusta erityisesti kiihottaa seuraava uutinen aarteen löytymisestä – ei ehkä ihme. Kirjoittajan äidin suku kun tiettävästi asui tätä kyseistä taloa  Kuuppalassa 1700-luvun alusta asti, ennen kuin se 1800-luvun puoliväliin mennessä siirtyi Paakkunaisille. Suomen Wirallinen Lehti kertoo 8.1.1867: ”Löydetty aarre. Kurkijoen pitäjässä on talopoika Paakkunainen Kuuppalan kylästä, aittaansa muuttaessa löytänyt nurkka-kiwen alta koko joukon wanhoja hopearahoja, joista osa kuuluu olewan jo pois annettu, mutta 93 kappaletta on hän kumminkin omin käsin antanut howineuwos Etteri`lle, että tämä toimittaisi nämät rahat Suomen tieteelle hywäksi, ja samalla toimittaisi palkintoa Paakkunaiselle. Merkillisintä on, että näiden rahojen seassa on monta, kuningas Etelredin ajasta Englannissa ja myös Kölnin kaupungin wanhimmista rahoista. Idästä tulleita wanhoja rahoja on kyllä löydetty meillä ennen, mutta lännestä tuskin on sellaisista kuultu, jonka tähden on tämä löytö merkillinen historiallisessa suhteessa.”
  • Sanomalehti Suur-Savo kertoo 23.1.1907 palstallaan ”Maailman menoa” kovista pakkasista Kurkijoella. Lehti lisää mielipiteensä uutisen uskottavuudesta: ”Pakkanen on parina wiime päiwänä Kurkijoella noussut lähemmä 50 astetta. Olipa miltei yhtä paljonkuin entisessä miehessä kuumetta.” 

Aivan kuten nykyisin, onnellisista tapahtumista kertovilla uutisilla oli 100 vuotta sitten korkeampi uutiskynnys päästä päivälehtiin kuin onnettomilla. Molempia sattuu elämän virrassa, mutta pienikin onnettomuus on hätkähdyttävämpi ja yleisöä kiinnostavampi tapahtuma kuin pieni onnellisuus. Onnistuminen ei ole useinkaan uutinen –  ”niinhän sen pitikin mennä”.  Näihin yli 100 wuotta vanhoihin Kurkijoen sanomalehtikatsauksiin on poimittu ”onnettomia” uutisia suhteessa vähän verrattuna siihen, kuinka paljon niitä oli tuon ajan lehdissä. Osasyynä on, että tuon ajan sanomalehdissä kerrottiin esim. henkirikoksiin ja omaisuusrikoksiin syyllistyneiden ja epäiltyjen nimet välittömästi, ennen oikeuskäsittelyä -emme halua pahoittaa kenenkään mieltä.  Seuraavassa on sikermä tammikuisia onnettomia ja surullisia sattumuksia ja tapahtumia kuvaavia uutisia – edelleen em. sensuurin alaisina. 

  • Helsingfors Tidningar uutisoi 178 vuotta sitten, 20.1.1836 seuraavasti (suomennos kirjoittajan):        ” Wiipurin Lääni: kun talollinen Sigfrid Wukolain Rungonsuon kylästä Kurkijoen pitäjässä joulukuun 7. p:nä meni yhteen hänelle kuuluvista heinäliitereistä, oli yksi liiterin ovista äkkiä pudonnut ja vahingoittanut häntä niin pahasti, että hän heti menetti henkensä.”  Tuolloisen kirjeenvaihtajan käsiala ilmeisesti aiheutti virheen vainajan nimessä: kyseessä oli 46-vuotias talollinen Sipro Veikkolainen Rungonsuolta.
  • Sanomalehti Uusi Suometar kertoo 8.1.1881 hevoskyydin vaaroista ja tuon ajan pyyntimenetelmistä: ”Kaksi miestä ja hewonen rekineen sudenkuopassa. Äsken kuluneina joulunpyhinä ajeli kaksi miestä yhdellä hewosella Titon kylästä Räihäwaaran kylään Kurkijoella. Mutta kun tie oli tuiskulumella peitetty ja ilma sateinen, eksyiwät he oikealta tieltä. Ja kun he wihdoinkin oliwat ihmisten asunnoille pääsemäisillään, tapahtui se kummallinen seikka, että maa halkesi heidän allansa ja he siinä silmänrapäyksessä putosiwat sywyyteen. Toinen miehistä kuuluu sortuneen hewosen jalkoihin siten ahtaasta tilastaan saaneen pahoja wammoja, waan toinen jäi sanottawia wahingoita saamatta ja kykeni portaiksi pystyttämään re´en, jonka awulla pääsi sieltä pois apua hakemaan. Miehet eiwät olleet wiinapäissään.”
  • Sortavalassa ilmestynyt sanomalehti Laatokka pääsee 24.1.1907 kertomaan, että sanomalehti Karjalassa edellisenä päivänä ollut uutinen tulipalosta Kurkijoella ei ollut (täysin) oikea: ” Tulipalo Kurkijoen kirkkoherran pappilassa. Eilisessä ”Karjalassa” oli uutinen, että Kurkijoen kirkkoherran pappila olisi yötä wasten 23 p:nä t.k. klo 12 aikana palanut. Saamiemme tarkempien tietojen mukaan on pappilasta palanut ainoastaan kanala.”
  • Sanomalehti Wiipuri sen sijaan kertoo 25.1.1907 heti asian todellisen laidan: ”Tulipalo Kurkijoella. Keskiwiikkoa wasten yöllä klo 11 tienoissa syttyi Kurkijoen pappilan kanahuone palamaan. Eräs ohi kulkewa tyttö huomasi waaran ja herätti talonwäen. Paikalle hälytetyn palokunnan awulla ja taloudenhoitajan neuwokkaisuudella saatiin tulen waara ehkäistyksi sen saamatta suurempaa tuhoa aikaan kuin että kanalan katto paloi ja heinät turmeltuiwat ja joutui tulen uhriksi yli 20 kanaa. Tuli lienee saanut alkunsa wiottuneesta uunista. Tuli olisi woinut tehdä suunnattomia tuhoja, ellei sitä niin ajoissa olisi huomattu ja ripeästi ryhdytty sammutuspuuhiin.” 
  • Tulipalo Kurkijoen maanwiljelysopistossa, uutisoi Suomen Wirallinen Lehti 24.1.1885, ja lehti jatkaa: ”Meille kirjoitetaan: Tulipalo syttyi aamulla t.k. 20 p:nä Kurkijoen maanwiljelysopiston sauna- ja pesuhuone rakennuksessa. Muutamia päiwiä sitä ennen oli opiston miespuolisia oppilaita harjoitettu tulipalon sammuttamiseen. Onneksi saatiin tuli opiston omien paloruiskujen awulla muutamia tuntia kestäneen ahkeran työn jälkeen sammutetuksi, ennenkuin se ennätti hawittää muuta kuin wähäisen osan mainitusta rakennuksesta. Kuitenkin paloi tässä tilaisuudessa walitettawasti suuri joukko wakuuttamattomia liina- ja pitowaatteita opiston wuosipalkalla olewilta palwelijoilta sekä nais-oppilailta, jotka siten owat joutuneet waikeaan tilaan.

Omituisuutena mainittakoon tässä, että Kurkijoen kirkonkylässä, aiwan lähellä opistoa, wapaaehtoinen palokunta jo useita wuosia on ollut olemassa. Tämä pitää kansanhuweja, arpajaisia Suomalaisen teatterin hywäksi ja on hankkinut itselleen kalliita soittotorwiakin, waikkei sillä wielä ole ainoatakaan tulensammutuskonetta.”  

Kurkijoen Wapaaehtoisen Sammutuspalokunnan kalustosta irvailtiin vuosien mittaan useasti lehdistössä, tyyliin ”Torwet on, pumput wain puuttuu”.

  • Sanomalehti Suomalainen Kansa 10.1.1908: ”Suuri tulipalo Kurkijoella. Wähän ennen lehtemme painoon panoa saimme Wiipurista telefoonitiedon, että Kurkijoen kirkonkylässä on tänään aamusta saakka raiwonnut suuri tulipalo, jonka johdosta m.m. on sikäläinen telefoonisentraalikin sulettuna, jotenka lähempiä tietoja on mahdoton tähän lehteen saada.”
  • Seuraavan päivän 11.1.1908 Uusi Suometar kertoo tarkemmin: ”Tulipalo Kurkijoella. Eilen aamulla klo 8 aikaan syttyi Kurkijoella kelloseppä Hurmeen huoneusto jossa oli kellosepän työhuone ja ruokatawarain kauppa, palamaan, nähtäwästi jonkun wiallisuuden tähden uunissa, sekä paloi kokonaan. Irtaimistokin joutui suurimmaksi osaksi tulen uhriksi. Palanut omaisuus oli wakuutettu, mutta ainoastaan wähäpätöisestä summasta.
  • Surullinen on myös ilmoitus lähimmäisen poismenosta. Seuraava kuolinilmoitus Uudessa Suomettaressa 21.1.1897 kertoo Kurkijoen kehitykselle todella merkittävän miehen, rovasti A. Olsonin poismenosta. Hän oli Kurkijoella papinvirassa yli 30 vuotta, 1866-1897. Kuolinilmoituksia ei tuolloin lehdissä ollut suinkaan niin yleisesti kuin nykyisin. Muodoltaan ne olivat pitkään juuri tämän luonteisia: ne olivat nimenomaan lähimmän surevan ilmoituksia rakkaan poismenosta. Niissä ei lueteltu muita surevia nimeltä kuten nykyisin, mutta kerrottiin usein erilaisten sukulaisten lukumäärä hyvin tarkasti. Perheen lähettämä kuolinilmoitus oli monissa lehdissä, uutinen Olsonin kuolemasta julkaistiin lehdistössä ympäri maan. 

kuolinilmoitus_olsoni.jpg