Joulukuisia uutisia 100 wuoden takaa

Sanomalehtikatsaus yli 100 wuoden takaa

  • Hosiannaa laulettiin Kurkijoen kirkossa 1 adventtina” uutisoi sanomalehti Wiipuri 2.12.1896 ja lehti jatkaa: ”Myöskin kuoro lauloi messut ja wirret neli-äänisesti. Kööriin kuuluu 40 henkilä, jotka melkein kaikki owat Aromäen kylästä.”
  • Sanomalehti Wiipuri hätkähdyttää otsikollaan 21.12.1895 hätkähdyttää, mutta otsikkoasia näyttää olleen yleinen tapa kouluissa 1800-luvun lopulla: ”Joulukuusi poltettiin Kurkijoen Ihojärven kansakoululla 14 p:nä joulukuuta illalla. Yleisöä oli luokkahuone aiwan tungokseen asti täynnä. Aluksi weisattiin wirrestä 25, sitte opettajatar E. Ilonen luki kertomuksen Wapahtajan syntymästä. Sen perästä seurasi lasten runolausuntoa ynnä kertomuksia. Wälillä laulettiin ”Hoosianna” ynnä muita lauluja.”
  • Sanomalehti Itä-Karjala 16.12.1898: ”Kurkijoen uutisia: Kurkijoelta kirjoitetaan meille: Tupaantuliaiset - muuttaessa isoon pappilaan - piti wiime lauantaina Kurkijoen kirkkoherra G. Pettersson. Tilaisuudessa pidettiin kolme puhetta, eikä nautittu wäkijuomia.”  
  • Sanomalehti Karjala 4.12.1906: ”Karjan huutokauppa. Kurkijoen ylemmän maanviljelyskoulun  karjasta myydään tilan ahtauden tähden vapaaehtoisella huutokaupalla 6 p. joulukuuta klo 9 e.p. 6 lehmää, 2 tiinettä hiehoa ja 2 lehmävasikkaa, kaikki, paitsi 1 lehmä, puhdasta Ayrshire-rotua.  Lehmistä on 3 mahoa ja 3 tänä syksynä poikinutta ja kaikki astutettuja. Samalla myydään 5:den opistossa teurastettavan lehmän lihat. J. Erkki Hällström”
  • Sanomalehdillä oli kullakin paikkakunnalla asiamiehensä, joilta lehdet tilattiin. Lehdissä oli pysyvästi tietoa asiamiehistä, joilta lehden voi tilata, mutta asiamiehet mainostivat itsekin. Lapsiin viittaavat mainoslauseet kuulostavat tänään oudoilta, mutta olivat tuolloin varmasti perusteltuja ja oikeaan osuvia. Wiipuri 30.12.1900: ”Kirje Kurkijokelaisille! Tulkaa tilaamaan luonani ”Wiipuria”. Sen saatte hyvillä ehdoilla ja siinä saatte aina pitkin wuotta lukea paikkakunnan uutiset ja kunnalliset asiat, lapsenne oppiwat lukemaan ja owat sitte todellakin etewiä koulussa.”
  • Asiamiesten (ja lehtien) kilpailu ei aina näytä olleen olympiahengen mukaista. Tämä ja seuraava uutinen kuvaavat myös tuon ajan lehtikirjoittelun luonnetta. 1800-luvun lopulta lähtien sanomalehdet alkoivat myös olla poliittisesti sitoutuneita. Puoluepoliittisia asioita tuotiin hyvin kärkevästi esiin. Sanomalehti Wiipuri 25.12.1895: ”Kurkijoelta kirjoitetaan meille, että siellä on syntynyt tawattoman tulinen kilpailu sanomalehti-asiamiesten wälillä. Ikäwä waan, että tuo kiistailu ei tunnu pysyneen enää asiallisena, waan käydään parjauksilla ja persoonallisilla solwauksilla wastapuolen kimpuun. Erästä täkäläistä lehteä on ruwettu tyrkyttämään welaksi ja miten waan saahaan, kunhan waan ”Wiipuri” muka syrjään saataisiin. Luulisi tuota toki, että jos jonkun lehden ajama asia on oikea, niin kyllä se woittaa, tarwitsematta huonoja keinoja käyttää. – Wai epäiltäneekö asiansa oikeutta, koska solwauksiin turwataan?” 
  • Ote Karjala-lehden kirjoituksesta joulukuussa 1906: Metkoja miehiä ne akutaattorit Haaranen ja Torwinen, jotka Kurkijoen syrjäkylissä lähetystyötä harjoittawat. Päiwän tekstit owat aina samat: nykyisen senaatin mustaaminen ja nuorsuomalaisten ruotsinmielisiksi haukkuminen sekä tietysti oman puolueensa ylisteleminen – ja tätä kaikkea on kuulijain ehdottomasti uskominen, sillä jos wähänkin tahtoisi panna wastaan, keskeyttää akutaattori sanoen, .. ei tässä wäittelyt auta, asia on selwä, ne jotka ohjelman hyväksywät, kirjoittakoot nimensä listaan. … Selwyyden ja walon arkoja owat nämä miehet kuin pöllöt ainakin.”
  • Rehellisyys maan perii! Ilmoitus Suomalaisessa Wirallisessa Lehdessä 21.12.1871: ”Yksityisiä ilmoituksia. Wiipurin markkinassa wiime lokakuun 3 p. möi allekirjoittaja ruskean ruunahevosen yhdelle herrasmiehelle, joka oli minulta tuntematon; mainittu ostaja antoi erhetyksestä 100 markkaa liikaa rahaa, joka täten tietää annetaan. Antti Antinpoika Liekari, Kurkijoen pitäjästä Elisenwaaran kylästä Wiipurin lääniä.
  • Kurkijoelta on uutisoitu papiston aluksi vastustaneen kansakoulujen perustamista – pelkäsivät kristinopin opetuksen heikkenevän verrattuna pyhä- ja kiertokouluihin. Ei väestökään kansakouluja alunalkujaan juuri kannattanut, pelättiin turhanaikaisen opetuksen tulevan liian kalliiksikin. Seuraavat kaksi uutista kertovat väestön suhtautumisesta 1890-luvulla. 
    Sanomalehti Wuoksi 12.12.1894:  ”Uutisia Kurkijoelta. Wiime sunnuntaina pidetyssä kirkonkokouksessa päätettiin Kurkijoelle perustaa kaksi uutta kiertokoulua kahden entisen lisäksi. Asiasta, jota oli pantu alkuun papiston ja kirkkoraadin ehdotuksesta, täytyi äänestää, sillä waikka kokous oli wähälukuinen kelirikon tähden, oli paljon suurempi joukko koulujen wastustajia kuin tahtojia. Mutta kun tahtojien joukossa moniaat esiintyiwät warustettuina ”herrojen” ja suuriäänisten waltakirjoilla, niin tuli heidän tahtonsa kokouksen päätökseksi, wastoin kunnan suuren enemmistön mielipidettä, joita niin kuin mainittiin oli huonon kelin tähden hywin wähän läsnä kokouksessa.”
  • Wuoksi 17.12.1898: ”Uusia kansakouluhommia Kurkijoella. Kurkijoen kansakoulujen johtokunnalle on tullut kaksi kirjoitusta, toinen Alhon toinen Räihäwaaran kyläläisiltä, että heidän kyliinsä kumpaankin perustettaisiin kansakoulu. Lähettiwät myöskin luettelon lapsista samalla, lienewätkö kaikki tosin kouluikäisiä, sopii hieman epäillä, sillä niitä tuntui olewan niin tanakasti. Kurkijoella on kolme kansakoulua, joista yksi kolmella, yksi kahdella ja yksi yhdellä opettajalla toimiwat; mutta lienee pakko wielä perustaa kolme eli neljä lisää. Kyllähän kouluja sitten tulee ja hywäthän ne olisiwatkin, waan jaksaakohan kansa muitten yhteisten rakennusten ja äärettömien werokuormien lisäksi nuo kaikki rakentaa ja kannattaa, se on toinen asia se, jonka lähin tulewaisuus kyllä näyttää.”

Mutta kyllä kansa jaksoi: Alhon ja Räihävaaran koulut avattiin kumpikin vuonna 1902, samana vuonna vielä Lapinlahden ja Savojan koulut , Aromäen koulu seuraavana vuonna.  Vuonna 1920 kansakouluja oli 18.

  • Kurkijokelaiset ottivat konkreettisesti kantaa yhteiskunnallisiin asioihin – esim. sortokauden aikana.   Oheinen uutinen oli monissa valtakunnan lehdissä. Kurkijokelaisten kannanotto ei auttanut, F. Seyn oli Suomen kenraalikuvernöörinä  1909-1917. Aamulehti uutisoi 7.12.1907: ”Kansalaiskokous Kurkijoella  kenraalimajuri F.A. Seynin nimittämisen johdosta. Kun sanoma surullisen kuuluisan kenraalimajuri  Seynin jälleen tulosta Suomeen oli levinnyt paikkakunnalla, oli suuri joukko kansalaisia kunnan eri kulmilta wiime torstaina kokoontunut Kurkijoen Palok. talolle keskenään keskustelemaan ja huolissaan toisilleen walittamaan tämän pelottawan uutisen johdosta.

Saapuwilla olleet walitsiwat puheenjohtajaksi meijerinisännöitsijä Yrjö Wirkin, jonka pyysiwät laatimaan myöskin pöytäkirjan kokouksen kulusta, johon hän suostuikin. Kun tämän jälkeen pitkässä keskustelussa oli lausuttu, että tämä ikäwä uutinen kenraalimajuri Seynistä oli sitä laatua, että se yleensä teki saman waikutuksen kuin jos Bobrikoff itse olisi jälleen tullut maahamme päätti kokous, että asian johdosta oli heti lähetettäwä henkilö Wiipurin läänin kuwernöörille esiintuomaan kansalaisten huolet sekä kenraalikuvernöörille lähettämään näin kuuluvan lausunnon:

”Kansalaiskokous Kurkijoella lausuu julki paikkakuntalaisten yleisenä mielipiteenä, että Suomen kansa, joka tuntee F.A. Seynin kansallisuutemme pahansuowaksi wiholliseksi, on mielipahalla saanut tiedon hänen nimittämisestään Suomen kenraalikuwernöörin apulaiseksi, ja ilmottaa, että kenraalimajuri F.A. Seynin palaaminen suomalaiseen waltionwirkan on omiansa uudestaan järkyttämään hallitsijan ja kansan wäliset suhteet.”

Kokouksessa oli läsnä useita satoja henkilöitä ja oli ponnen alle kirjoittajia tätä ilmoittaessa 120.”

  • Kaikesta ei oltu yksimielisiä. Kansanopetuksen järjestämisestä 1800-luvun loppupuoliskolla oltiin usein eri mieltä. Sanomalehti Wuoksi kertoo 12.12.1894: ”Uutisia Kurkijoelta. Wiime sunnuntaina pidetyssä kirkonkokouksessa päätettiin Kurkijoella perustaa kaksi uutta kiertokoulua kahden entisen lisäksi. Asiasta, joka oli pantu alkuun papiston ja kirkkoraadin ehdotuksesta, täytyi äänestää, sillä waikka kokous oli wähälukuinen kelirikon tähden, oli paljon suurempi joukko koulujen wastustajia kuin tahtojia. Mutta kun tahtojien joukossa moniaat esiintyiwät warustettuina ”herrojen” ja suuriäänisten waltakirjoilla, niin tuli heidän tahtonsa kokouksen päätökseksi, wastoin kunnan enemmistön mielipidettä, joita niin kuin mainittiin oli huonon kelin tähden hywin wähän läsnä kokouksessa.”
  • Torppareita – joihin edellisessä uutisessa viitataan – oli Kurkijoen hovin lahjoitusmaiden lunastuksen jälkeen jäänyt Kurkijoella vain pappilan maille ja Tervun hovin hovitilalle. Sen osti aikoinaan hovin maita myytäessä hovin intendentti Gripenberg. Hovitila vaihtoi sen jälkeen useaan kertaan omistajaa – ja samalla torpparit isäntää. Seuraavassa uutisessa näkyy 1900-luvulla käynnistynyt puoluepoliittinen väritys sanomalehdistössä.  Sanomalehti Otavassa jouluaattona 24.12.1908: ”Torpparien irtisanomisia: Terwun hovin säntä A. Klärfeld Kurkijoella antoi uloskäskyn laillisessa järjestyksessä tämän kuun 17 päiwänä kaikille alustalaisillensa. Hän walitti samassa tilaisuudessa uutta torpparilakia minkä sosialistit ja suomettarelaiset owat eduskunnassa aikaansaaneet. Sen johdosta on hän pakotettu kaikki poishäätämään torpista. Tästä on teille palkka käteen maksettu Terwun sosialistit. Äänestäkää wastakin ensitulewissa waaleissa sosialisteja eduskuntaan, niin kyllä ne teidän etunne siellä walwowat, sanoo sen johdosta ”Karjalan” kirjeenwaihtaja.

Tervun hovitilalla oli vuoden 1908 jälkeenkin torppareita, joten torpparilaitos Kurkijoella tähän päättynyt - niin pienimuotoinen kuin se Kurkijoella olikin – ei tähän episodiin päättynyt.

  • Joulukuisista sanomalehtiuutisista yli 100 vuotta sitten näyttää nuottaan tarttuneen pääasiassa vähemmän ”jouluisia” uutisia, joten tähän väliin vähintäänkin positiivinen uutinen. Sanomalehti Wiipuri 12.12.1903: ”Kiitosta ansaitsewa teko. Eräs arwokas kansalainen, joka ei tahdo nimeänsä julkisuuteen, on lahjoittanut Kurkijoen kirkonkylän kansakoulun tyttöoppilaille 25 paria luistimia. – Kiitos jalomielielle lahjoittajalle!
  • Laatokka 16.12.1903: ”Isorokko. Kuten muistettanee kerrottiin tässä lehdessä, mitenkä eräs talollinen P.L. palattuaan Toksowasta Pietarin kuvernementistä, kotiinsa wiime marraskuun 21. p:nä Kurkijoen pitäjän Ihojärwen kylään, oli sairastunut isorokkoon ja sittemmin marraskuun 27 p:nä weljensä J.L:n seurassa wiety Sortawalaan hoidettawaksi. Tapahtumasta ilmoitti Sortawalan piirilääkäri heti Kurkijoen piirilääkärille, joka matkusti mainittuun Ihojärwen kylään, jossa kaikki sairaan talon kapineet ja waatteet desinfioitiin ja talon asukkaat kiellettiin 2 wiikon aikana käymästä toisissa taloissa ja ottamasta wieraita wastaan. Nyttemmin on kuitenkin J.L., sama joka wei weljensä Sortawalaan, ja tämän 2 tytärtä sairastunut samaan tautiin. Talo on nyttemmin eristetty naapurien yhteydestä, ja sairaiden äiti ainoastaan jätetty heitä hoitamaan. Koko kylän wäestö on rokotettu.
  • Ilmoitus Laatokka-lehdessä 6.12.1887: ”Matkustajat huomatkaa! Talossani saapi kortteria ja ruokaa, sekä kyytiä yhdellä tai useammalla hewosella, lyhyemmille ja pitemmille matkoille. Asuntoni on aiwan maantien warrella. J. Häkli. Kurkijoki, Marianwaara.
  • Aktiivisuutta Kurkijoella. Päivälehti (Helsingin Sanomien edeltäjä) uutisoi joulupäivän numerossaan 25.12.1898: ”Palkinnoita kalanistutuksesta. Senaatti on tänä vuonna antanut seuraavat palkinno arvokasten kalalajien istuttamisesta . … kahdeksan neljättä palkintoa a` 50 mk: … loismies Simo Juhananpoika Härkäselle Kurkijoen Kuuppalan kylässä ahvenen istuttamisesta Viitalampeen...  Parikkalasta muuttanut Simo Härkänen näyttää itse asiassa asuneen perheineen Soskuan kylässä.  
  • Wiipuri 30.12.1900: ”Uusi wuosisata on päätetty Kurkijoella wastaanottaa juhlallisesti, jos wain asianomainen lupa saadaan.”