Lokakuisia uutisia 100 wuoden takaa

  • Tämän sanomalehtikatsauksen ilmestymisen aikaan (10/2014) Kurkijoella on vireillä hanke uuden kreikkalaiskatolisen kirkon rakentamiseksi.  Kirkon paikkaa on pohdittu myös yli sata vuotta sitten.  Sanomalehti Wuoksi kirjoittaa 6.10.1900: ”Kurkijoki. Wenäläinen kirkko Kurkijoella. Kirkon asemaksi oli läänin kuwernööri paikkakuntalaisten kanssa keskusteltuansa määrännyt Kurkijoen kylän kohdalta Laatokan lahdelman rannalta luonnon ihanan Kokkosen niemen. Nyt kuitenkin puhutaan kauppias T. Räkköläisen ka kauppaneuvos F. Sergejeffin käyneen Wiipurin wenäläisen piispan luona pyytämässä, että Kurkijoen wenäläinen kirkko rakennettaisiin kirkkomäelle aiwan wastapäätä Suomen kirkkoa. Wiip. S:mat huomauttawat, että molemmatkin paikat owat ehdolla, mutta ettei kauppaneuwos Sergejeff ole puolestansa puhunut kummankaan paikan hywäksi. ”

Me tiedämme nyt, että ortodoksikirkkoa ei rakennettu kirkonmäelle, vastapäätä tuolloin parisen kymmentä vuotta toiminutta luterilaista kirkkoa. Viisi vuotta myöhemmin löytyvät uutiset myös  tässä mainitun kurkijokelaisen merkkihenkilön, Lopotissa toimineen liikemies Timofei Räkköläisen kuolemasta ja hautajaisista: 

  • Sanomalehti Wiipuri 21.10.1905: Kuollut. Kauppias Timofei Räkköläinen Kurkijoen Kauppakylästä, pitemmän aikaa wähäwointisena oltuaan, waipui äkillisesti kuoleman uneen wiime maanantai-iltana, jättäen jälkeensä lesken, 3 poikaa, 2 miniää ja lapsenlapsia sekä suuren joukon kaukaisempia sukulaisia ja ystäwiä.” Timofei Räkköläinen oli perustanut yhdessä Jaakko Häklin kanssa sekatavarakaupan Lopottiin v. 1864, heti kun laki salli kauppaliikkeiden perustamisen myös maaseudulle. Tuon ajan termi ”maakauppias” juontaa tästä, se ei siis tarkoita siis kaupankäyntiä maa-alueilla. Se ei Kurkijoella olisi ollut mahdollistakaan vielä tuolloin - hoveillehan maat silloin kuuluivat. Toki Räkköläiset myöhemmin ostivat, omistivat ja myivät maatilojakin. Timofein pojista Alexander hoiti Alholle 1890-luvulla perustettua Räkköläisen kauppaliikettä., Nikolai sai Lotpoin liikkeen isä-Timofein kuoltua. Räkköläiset omistivat myös Kurkijoella sijainneen nahkatehtaan.
  • Sanomalehti Wiipuri 25.10.1905: ”Hautaus. Tiurulan kalmistoon kätkettiin wiime lauantaina kauppias T. Räkköläisen ruumis Kurkijoelta.  Saattojoukko oli maalaisoloihin nähden tawattoman suuri. Kurkijoen W.P.K. lippuineen ja soittokuntineen seurasi mukana ja soitti tilaisuuteen sopiwia kappaleita surutalosta lähtiessä sekä hautausmaalla. Ruumiin siunaus ja sielunmessu Tiurulan kirkossa kesti 2½ tuntia.  Kirkosta kannettiin arkku kilom. matkan hautausmaalle, jossa wielä tawallinen siunaus toimitettiin. Haudan umpeen luotua laskiwat seppeleitä, paitsi omaiset, myöskin kauppias Miikkulainen Jaakkimasta, puotipalwelija M. Hannonen, joka samalla puhui walituin sanoin isäntäwainaansa muistolle, konttoristi A. Niininen palwelijain puolesta, lausuen myöskin joitakuita muistosanoja, kaupanhoitaja W. Räkköläinen ”opinisälleen”, kauppamatkustaja H. Tiainen entiselle isännälleen, mestari Gröndahl nahkatehtaalaisten puolesta, kauppiaat Hallenberg, Sergejeff ja Sellgren Wiipurista, Kurkijoen W.P.Kunta, jonka seppeleen laski kunnan päällikkö, kirjakauppias J. Kauppi, puhuen samalla wainajan muistolle, Hosainoffin perhe Salmista ja toiminimi Sofia Zweygberg y.m.  Seppeleitten laskettua puhui herra Gubrinski ja lautamies A. Kaksonen wainajan muistolle, soittokunta soitti kappaleen, jonka jälkeen palattiin takaisin surutaloon arwossapidetyn wainajan muistot mielessä. ”
  • Finlands Allmänna Tidning julkaisee 22.10.1834 seuraavan ilmoituksen palstallaan ”Sekalaisia Tiedoksiantoja: Niiden, jotka luulevat, että heillä on syytä walittaa allekirjoittaneen aikomuksesta awioitua, täytyy siitä tehdä ilmoitus Wiipurin läänin Kurkijoen pitäjän Pastorin kansliaan säädetyn ajan kuluessa. Tuomas Matinpoika Miikkulainen, itsellinen Kurkijoen pitäjän Elisenwaaran kylästä.” (suomennos kirjoittajan).  Avioliittoon aikovan oli kyettävä todistamaan esteettömyytensä. Omasta seurakunnasta vietiin esteettömyystodistus vihkiseurakuntaan. Jostakin syystä Tuomaan esteettömyys ei ollut selvä ja sitä jouduttiin kuuluttamaan virallisessa lehdessä. Tuomas vihittiin kirkonkirjojen mukaan vasta kolmen vuoden kuluttua, 25.6.1838, Maria Pekantytär Kammosen kanssa.  
  • Sanomalehti Laatokka uutisoi 19.10.1907: Vanginkuljettajat. Vanginkuljettajaksi Kurkijoen pitäjään on kolmeksi ensi wuodeksi, lukien 1908 wuoden alusta 1910 wuoden loppuun on kuwernööri määrännyt talollisen Eero Kurrin”. 1700-luvulla vankien kuljetus sisältyi talonpoikien kyyditysvelvollisuuksiin, mutta sitten valtiovalta ryhtyi myymään tehtävän huutokaupalla siitä pienimmän korvauksen haluavalle – toki vain tehtävään soveliaille. ”Ierikkä” Kurri asui Raholassa, vankityrmät olivat Lopotissa.
  •  Wiipurin Uutiset 8.10.1887 tietää kertoa: ”Painoasiain ylihallitus on tämän lokakuun 1 p:nä antanut maakauppias Mikko Könöselle luwan toiminimellä ”Mikko Könönen” Kurkijoen pitäjän Kurkijoen kylässä awata kirjakaupan ja harjoittaa sitä.”
  • Mielenkiintoisia virkanimikkeitä liittyi uusiin asioihin. Laatokka uutisoi 23.10.1883, että Sähkölanka on wedetty Kurkijoen ja Käkisalmen wälille ja awattaneen pian yleisön käytettäwäksi. Sähköitsijän wirkaa Kurkijoen asemaa warten toimittaa nykyään Kurkijoen maanviljelysopiston opettaja herra agronomi E. Relander.” Presidentin isä oli siis aikoinaan myös sähköitsijä. Uutisessa mainittu ”asema” tarkoittanee Kurkijoen sähkönjakeluasemaa. Rautatie avattiin vasta kymmenen vuotta myöhemmin. Siihen liittyy seuraava uutinen.
  • Laatokka-lehti uutisoi Karjalan radan edistymisestä 12.10.1892: Karjalan rautatien kiskotus oli jo wiime kuun 30 p:nä saapunut Alhon asemalle. Silloin wihelsi weturi ensi kerran näillä paikkakunnilla. Säätyhenkilöitä sekä paljon muutakin kansaa oli kokoontunut Alhon asemalle katsomaan rautaruunan tuloa.” 
  • Sortavalan emäntäkoulun oppilaat tekivät junalla opintomatkan Kurkijoen maanviljelysopistolle. Perillä käytiin tutustumassa myös kurkijokelaiseen maatilaan.  Ote 2.10.1901 Wiipurin Sanomissa julkaistusta emäntäkoululaisen kirjoittamasta matkakuvauksesta kertoo tuosta tilavierailusta:

”Päätimme ensin mennä katsomaan erästä pientilallisen taloutta. Sinne mennessä saimme ihmeeksemme nähdä naisen kyntämiä peltosarkoja. Silloin ajattelin että eipäs kaikki nuoret tytöt pelkää työtä, waan uskaltawat astua miesten rinnalla aurankurkeen.  Lankiseen tultuamme (se oli pientilallisen nimi) otti meidät ystäwällinen isäntä wastaan. Hän pyysi meidät sisälle, johon ei suostuttu ennen kuin oli nähty talon nawetta, karja, siat ja (Martat) kanat. Nawetta oli warustettu sementtilattialla ja rehupöydillä sekä useilla ikkunoilla, jotta waloa oli kyllä. Heti pisti silmään nawetassa seikka, jota johtajattaremme on meidän mieliin usein painanut, että wasikoita ei saa pitää pimeässä. Wasikka karsina oli näet nawetassa waloisalla paikalla. Lehmiä oli talossa 6, kaikki waaleita, juonoselkäisiä maatiaisia, joista wuositulot nähtiin tarkastuskirjoista tuwassa. Alettiin emännältä tutkia, paljonko hän on saanut wuotuista tuloa kanoistaan, johon wastasi, että sen saa nähdä jos haluatte sisällä olewasta kirjasta. Tarkkaa kirjanpitoa olikin pidetty saaduista ja myydyistä kanan munista. No niin. Alettiin katsella tilejä, joissa nähtiin suuria summia. Wiime wuoden tulo oli karjasta 1031 mk 27 pen ainoastaan 6:desta lehmästä ja 13 kanasta he saiwat 86 mk 61 pen ja sen ohella oli käytetty kotitaloudessa 301 munaa wuodessa. Saimme tietää, että Kurkijoen Marttayhdistys, johon kuuluu 200 jäsentä, on lähettänyt wiime  wuonna kananmunia Helsinkiin 72.000 kpl. Tänä wuonna waikka on wasta lokak. käsissä, on lähetetty 76.000 kpl. Kananhoito ei siis mikään wähäpätöinen asia olekkaan.  Talossa oli wielä suuri juurikaswimaa, jossa kaswoi paitsi turnipsia, myöskin rehuporkkanaa, joita emme olleet ennen nähneet”.

  • Sanomalehti Laatokka kertoo 25.10.1902 kolme pikku-uutista otsikolla Kurkijoki: Amerikankuume on jo ehtinyt Kurkijoellekin. Luhowaaran kylästä lähti eräs talollinen äskettäin tuonne kaukaiseen länteen. Oma puukko sääreen. Kurkijoen Räihäwaaran kansakoulun oppilaalle, Juho Juhonpoika Kuosalle sattui onnettomasti koulumatkalla äskettäin. Hänellä oli weitsi koululaukussaan. Tiellä poika lankesi ja weitsen terä tunki sääreen melkoisen sywälle. Kowa lumisade oli Kurkijoella tk. 14 p:nä. Lunta tuli paikoin puolen metrin paksuudelta. Sinne jäi talwen alle monen talon potatit. Myöhemmin on sentään lumi paljon sulanut.”
  • Sanomalehti Wuoksi kirjoittaa 21.10.1893: ”Hullusti kävi. Eräs kurkijokelainen hihhulinainen kehui jumalisuudestaan ja sanoi herran woiman muka kannattawan että hän woipi lentääkin. Todistaaksensa sitä, kiepahti muija uunille ottaaksensa sieltä hywän hypyn lentämisen aluksi. Mutta kaikkein muitten suureksi iloksi ja hänen harmikseen putosi hän alas yhtä raskaasti kuin syntisetkin ihmiset. Häpeissään konttasi hän kohta pois muiden ihmisten parista pidellen watsaansa, joka warmaankin sai oiwallisesti kokea permannon kowaa kohtelua.
  • Ryöstöstä uutisoi sanomalehti Laatokka 5.10.1909: ”Ryöstö – 1.000 mk ryöwätty. Talollisen Juho Kaartisen palatessa Kaukolan markkinoilta kotiinsa Kurkijoelle hyökkäsi hänen kimppuunsa miehiä, jotka tarttuiwat kiinni K:n kurkkuun kuristaen hänet tiedottomaksi. Tällöin ryöstiwät roswot Kaartiselta rahakukkaron, jossa oli rahoja noin 1000 mk. Ryöwäreistä ei ole tietoa.”
  • Otsikolla Merkittäviä  tapahtumia Wiipurin läänissä kuvernöörin jättämän raportin mukaan” kertoo Wiborgs Tidning 8.10.1870:  ”Talollisenpoika Juho Tuomaanpoika Heinonen, Kurkijoen Wätikän kylästä, joka oli vaimonsa kanssa nuotanvedossa, on 28. elokuuta hukkunut veteen.” (suomennos kirjoittajan). Pariskunta oli vihitty vasta kuukautta aikaisemmin.
  • ”Pikku uutisissaan” tietää sanomalehti Wiipuri varoittaa 11.10.1902: ”Säikkymisen waarallisuudesta puhutaan paljon ja hywällä syyllä; siitä on uusi todistus seuraawa: Wiime wiikolla säikähti Kurkijoen kirkonkylän kansakoulun tyttö wihaista härkää ja tuli heti waarallisesti kipeäksi. Tyttö muutoin oli aiwan terwe.
  • Sanomalehti Wiipurissa oli 30.10.1904 seuraava ”Ilmoitus: Tämän kuun 27 pnä varastettiin allekirjoittaneelta hopeakuorinen naisten kello kullatuilla reunuksilla ja götiskalaisilla taulunumeroilla juovikkaat trikohousut ja liivit, musta silkkinen ja valkea uusi silkkihuivi. Jos niiden varkaasta voipi joku varmaa satunnaista tietoa saada ilmoitettakoon rehellistä palkintoa vastaan osotteella Kurkijoki, Lapinlahden kylä, Pekka Jeysejeff.