Syyskuisia uutisia 100 wuoden takaa

  • Rikos- ja onnettomuusuutiset kiinnostivat niin lehtiä kuin lukijoitakin jo varhain. Helsingfors Tidningar uutisoi 180 vuotta sitten, 21.9.1836: ”Esiin tulleiden seikkojen walossa sai talollinen Antti Erkinpoika Huipero Kurkijoen pitäjän Elisenwaaran kylästä naapurinsa talollinen Antti Ollinpoika Huiperon toimesta seipäällä päähänsä niin waikean iskun, että kuoli wuorokauden sisällä.”  (suomennos kirjoittajan). Sukutukija ei kirkonkirjoja tutkiessaan välttämättä huomaa Erkki Antinpojan kuolemassa mitään erikoista: kuolinsyyksi haudattujen luetteloon on merkitty ”Hjärtslagen”. Rippikirja sen sijaan mainitsee ”mördad” (murhattu). Naapuruksia kun olivat nämä sukunimikaimat, samalle rippikirjan sivulle pappi on Antti Ollinpojan kohdalle kirjoittanut varmaankin asiaa koskevaa selvitystä, josta ei kuitenkaan saa selvää. Ilmeisesti vankilatuomio tuli ja Antin vastavihitty, raskaana ollut vaimo synnytti pojan isän ollessa vankilassa. Viimeistään vuoteen 1844 mennessä Antti Ollinpoika on vapautunut; hän kuoli silloin kotonaan Elisenvaarassa korkeaan kuumeeseen.
  • Elisenvaarasta on seuraavakin Karjalattaren 30.9.1890 kertoma, lopputulokseltaan iloisempi tapaus: Lehmä lääkärinä. Ijällinen vaimo, Anni Ahokas Kurkijoen pitäjän Elisenwaaran kylästä, oli ollut kauan aikaa sokea. Wiime kewänä sattui wielä ensi katsannossa se onnettomuus, että lehmä puski häneltä toisen silmän ulos päästä. Hän itse kumminkin asetti sen paikallensa kärsien kowia tuskia. Mutta silmä kuitenkin wähitellen parani ja – suureksi iloksensa – nyt hän sillä näkee”.
  • Wiipurin Sanomat uutisoi 11.9.1886: Metali päällekirjoituksella ”ihmishengen pelastuksesta” ja kannettawaksi rinnalla Wladimirin tähdistön nauhassa, on annettu Kurkijoen pitäjässä asuwalle sepälle nimeltä Petter Flink.” Mielenkiintoista olisi tietää, minkä uroteon tämä Kuopiosta Kurkijoelle muuttanut renki - sittemmin seppä – oli tehnyt. Käkisalmessa ja Hiitolassa perheineen välillä käynyt seppä palasi Raholaan vuonna 1902, mutta ”halttaus” hänet siellä kohtasi samana vuonna.
  • Karjala kertoo 2.9.1908: Nuorisoseuran arpajaisia 30 p. elokuuta suosi mainio ilma. Kansaa oli kerääntynyt sangen runsaasti jo aamusta alkain. – Waikka onkin yleinen rahanpuute maassa ostettiin arpoja kuitenkin hyvin liukkaasti. Illalla näyteltiin näytelmäkappale ”Uunin takana” lauluineen aika hywästi. – Mutta arwaahan sen mikä waikeus onkaan laulajilla kun ei ole säestystä laisinkaan. (Huomatkaa arw. palokuntalaiset). Eihän tämä kelpaa mihinkään ett´ei Kurkijoen seuratalolla ole pianoa. Se on hankittawa mitä pikemmin sitä parempi, sillä kaikki seurat sitä kaipaawat ja hywä se ollakin pitää. Kuiwalta se tuntui tämäkin juhla, kun musiikkipuoli oli aiwan poissa. Oikein hämmästyin kuin soittajat ja laulajat eiwät näyttäytyneetkään. Kun toisten panette juhlia toimeen, niin ennen kaikkea hywä musiikki olla pitäisi, sillä sen waikutus on aina suuri.”  Tuon ajan kirjeenvaihtajat (paikkakuntalaisia kynämiehiä usein) ottivat mielellään tiukasti kantaa ja halusivat vaikuttaa paikkakuntansa asioihin.
  • Noin kolmesataa pulloa olutta myydään wiikossa Kurkijoen kauppalan kestikiewarista, kertoo Wuoksi 11.9.1895, ja lehti jatkaa: ”Tämmöistä oluenmyyntiliikettä harwoilla maaseuduilla lienee, mutta Kurkijoella se kumminkin on. Tämä ei kuitenkaan ole kummasteltawa näin kesäiseen aikaan, jolloin laiwaliike on isoimmallansa siellä ja rautatie, kuten talvellakin säännöllisesti lisää liikettä.” 
  • Wiipurin Uutiset tietää 11.9.1888 kertoa, että ”Kurkijoen seurakunnalle on myönnetty oikeus peruuttaa se hallituksen wahwistama päätös, jonka mukaan toinen puoli lukkarin palkasta tähän saakka on käytetty kansakoulun hywäksi, ja tulee sanottu puoli palkasta nyt ensinnä käytettäwäksi urkujen ostamiseen seurakunnan kirkkoon ja sittemmin yhdistetyn lukkarin- ja urkurinwiran palkaksi.” Kurkijoen lukkarille oli maksettu puolikasta palkkaa jo ainakin 30 vuoden ajan. Se ilmenee Finlands Allmänna Tidning –lehdessä olleesta työpaikkailmoituksesta vuonna 1859. Lienee lukkarilla alun perin ollut hyvä palkka, kun puolikkaalla palkallakin paikka saatiin täytetyksi. Uuteen (Kurkijoen viimeiseen) kirkkoon hankittiin nyt säästörahalla 24-ääniset urut.
  • Kansakouluasia. Sanomalehti Wuoksi kertoo numerossaan 20.9.1890 Elisenvaaran kansakoulun käyttöönotosta. Kirkonmiehet olivat – niin ihmeelliseltä kuin se tuntuukin – vastustaneet koululaitoksen tuloa. Opetus oli ollut kirkon vastuulla. Ehkä pelättiin uskonnon opetuksen kärsivän ja samalla kirkon aseman muutenkin heikkenevän. Pientä sarkasmia lienee toimittajan tekstissä: ”Arwoisa prowastimmekin saapui tilaisuuteen ja piti rukouksen toiwottaen koululle, sen oppilaille ja opettajalle Jumalan apua ja siunausta.” Oppivelvollisuutta ei vielä pitkään aikaan ollut eivätkä vanhemmat aina halunneet lapsiaan kouluun lähettää. ”Sitte astui Elisenwaaran kansakoulun johtokunnan esimies D. Timoska puhujasijalle ja kertoi koulun kehityshistorian, samalla wiitaten siihen nurjaan käsitykseen, mikä wielä nykyään maailmassa koulujen suhteen on olemassa… ja kehotti lasten wanhempia käyttämään tarjottua tilaisuutta hyväkseen ja julisti koulun awatuksi.Kouluun kirjoitettiin heti neljättäkymmentä oppilasta.”
  • Kolme viikkoa myöhemmin 11.10.1890 Wuoksi tietää kertoa:Kansakoulut. Kurkijoen kirkonkylän kansakoulussa on 107 oppilasta; Elisenwaaran kansakoulussa 44; ja Sorjon ruotsalaisessa koulussa 32 oppilasta. – Vaikka kirkon puolelta on koetettu herättää ylenkatsetta näitä kouluja wastaan, muun muassa että muka kansakoulussa ei opi kristinoppia, on kuitenkin näihin kouluihin kokoutunut oppilaita runsaasti.”