Kesäkuisia uutisia yli 100 wuoden takaa

1800-luvun kesäkuisista uutisista lienee riemullisin kurkijokelaisille ollut tieto siitä, että valtio oli ostanut Kurkijoen hovin. Tämä uutinen levisi useisiin valtakunnan lehtiin. Sanomalehti Uusi Suometar uutisoi 30.6.1871 seuraavasti:

    • ”Kurkijoen lahjoitusmaan, joka kuului howineuwos v. Etterin konkursipesään, on huutokaupalla kesäk. 27 p:nä ostanut Suomen waltiowarasto 850,000 markalla.  Tämä lahjoitusmaa lienee kumminkin nimeksi tuttu useille lukijoillemme eräästä kirjeestä, joka wiime wuonna oli painettuna lehdessämme ja jossa muun muassa kuwattiin ”howin” lampuotien surkeata tilaa…”         ”Ilahuttawa on että waltio on ostanut tämän suuren lahjoitusmaan, sillä nyt woipi toiwoa että iso joukko noista onnettomista lahjoitus-lampuoteista, jotka owat saaneet huoata kaikenlaisten raskasten rasitusten alla, lunastawat itselleen maansa ja siten tulewat, wapaiksi ja itsenäisiksi talonpojiksi.”

  • Kurkijoen vuonna 1991 palaneesta kirkosta uutisoi sanomalehti Ilmarinen 22.6.1878:  

    • ”Kirkonrakennus: Julkisella huutokaupalla, joka keskiwiikkona ensitulewan  Heinäkuun 31 p. toimitetaan uudessa pitäjäntuwassa lähellä Kurkijoen kirkkoa, annetaan Kurkijoen uusi puukirkko urakalla rakennettawaksi seuraawilla ehdoilla: 

    • 1:ksi. Urakkamiehen tulee purkaa wanha kirkko sekä sen aineista käyttää uuteen kirkkoon, joka tulee pystypuista tehtäwäksi, mikä woipi olla kelwollista.

    • 2:ksi. Kurkijoen seurakunta hankkii tähän rakennustyöhön tarpeelliset uudet hirret, kiwet ja sammaleet kaikki paikalle, jota wastaan urakkamies on welvollinen hankkimaan rakennustyöhön tarpeelliset laudat ja lankut ynnä raudan.

    • 3:ksi. Urakkamies saapi seurakunnasta 10.000 jalkapäiwää tähän työhön käytettäwäksi.

    • 4:ksi Kirkonrakennustyö, joka toimitetaan armollisesti wahwistettuin piirustuksien mukaan, on aloitettawa kewäällä w. 1879 ja kirkko saatawa walmiiksi ennen 1:stä päiwää Marraskuuta w. 1880.”

  • Kymmenen vuoden kuluttua edellisestä uutisoi käkisalmelainen Sanomalehti Wuoksi 3.6.1891:

    • ”Urut Kurkijoen kirkkoon. Herra Zachriassen asettaa parhaallaan kaksikymmentäneljä äänisiä urkuja Kurkijoen kirkkoon”.

  • Lukuvuoden päättymisestä uutisoi Sanomalehti Wiipuri 4.6.1898:  

    • ”Wuositutkinto Kurkijoen kirkonkylän kansakoulussa oli wiime lauantaina. Tutkittawina oli 58 tyttöä ja 75 poikaa eli yhteensä 133 lasta, joista 26 saiwat päästökirjat. Tyttöjen yleinen edistyksen keskiarwo oli 6,7 ja poikien 6,3. Eroituksen eri sukupuolien edistyksen erilaisuuteen nähtäwästi waikuttaa se seikka kun tytöt käsitöistä saawat tawallisesti 8-10, waan pojat ainoastaan 3-7, ani harwat 8 ja onpa useita ensi luokalla, jotka eiwät woi wielä tehdä mitään.”

  • Sanomalehti Sanomia Turusta uutisoi 14.6.1859:                                

    • ”Hopiaisen kunniarahan, päällekirjoituksella ”wireydestä”, napinläwessä  kannettawaksi Stanislain tähdistön nauhassa, on Keis. M:ti armosta antanut lampuodeille Pekka Kontulaiselle ja Antti Kesselille Kurkijoen pitäjästä.”

  • Sanomalehti Ilmarinen uutisoi 22.6.1882:

    • ”Wapaehtoista palosammustuskuntaa ja sen yhteydessä toimiwaa torwisoittokuntaa ollaan aikeissa perustaa Kurkijoelle. Torwet owat jo tilatut kaartin kapellimestarin Leanderin kautta. Uusi kunta aikoo panna elokuun kuluessa toimeen ensimmäiset kansanjuhlansa muun muassa näytelmien kanssa”.  

  • Palokunnan alkutaipaleeseen liittyy myös seuraava uutinen:

    • ”Kurkijoelta: Ilmarisen 106:sta numerosta oli luettawana tulipalosta Kurkijoella, jossa samalla mainittiin että kauppias G. Korjosen samasta riwistä löytywät makasiinit saatiin suurilla ponnistuksilla warjelluiksi. Sitä woipi luulla moni, että meiltä löytywä wapaa palokunta sai mainitut makasiinit warjelluiksi, mutta niinpä toki ei ollut todellinen tapaus, sillä palosammutuskunnallamme ei wielä tätä nykyä löydy edes pienintäkään paloruiskua, waan sen sijaan on heillä waskitorwet, jotka eiwät woi suuresta määrästä riehuwaa tulta häiritä, kuin ei edes niillä äskenmainituilla aseillaan palon merkkiäkään antaneet, ennenkuin  ehtiwät täkäläisen maanviljelys-opiston oppilaat mainituita makasiinia paloruiskuilla ja muilla sammutuskoneilla – ei torwilla ehkäsemään”.

  • Kurkijoella oli hetken aikaa kaupunkioikeudet 1600-luvulla. Uskoa uuteen kaupungiksi nousuun oli näköjään ainakin jossakin. Suomenlehti uutisoi 9.6.1874:

    • ”Wiipurista: Rakennusjärjestyksen ehdoituksen Kurkijoen kylälle, saman nimisestä pitäjästä, on läänin kuwernööri wiime kuussa hywäksynyt ja wahwistanut. Siinä on 55 §:ää, jaettuna 4:ään lukuun, joissa säädetään, miten kylä on rakennettava ja mitä siinä on waarinotettawa ja noudatettawa, josta kaikesta kylän rakennuskomitea on welwoitettu likimmäistä huolta ja katsantoa pitämään. Ehdoitus painetaan ruotsin ja suomen kielillä tässä kuussa täkäläisessä kirjapainossa. Siitä saadaan lääniin kohta kaupunki lisäksi, ja myöntää täytyy Kurkijoen olewan aiwan sopiwaisen ja soman kaupungin paikaksi.”

  • Kurkijokelaiset yrittivät kovasti saada rautatieyhteyden Karjalan radalta Lopottiin.  Hankkeesta  kiisteltiin sittemmin kiivaasti eri foorumeilla eikä senaatti sellaista päätöstä milloinkaan tehnyt.   Sanomalehti Wuoksi kirjoittaa 11.6.1892:

    • ”Haararata Kurkijoen kauppalaan.  Wiime toukokuun 30 päiwänä päättiwät Kurkijen kuntalaiset kokouksessaan anoa hallitukselta haararadan rakentamista Alhon asemalta Kurkijoen kauppalaan. Samassa tilaisuudessa sitoutui muutamat liikemiehet maksamaan 750 markkaa radan tutkimiskulutuksia ja mitä sen yli kustannuksia tulee sen suorittaa kunta. Kunta waltuutti asiamieheksi tirehtööri A.E. Longin ja kappalainen G. Pettersonin. Radan pituus tulisi olemaan noin 8 kilometriä.”

  • Kurkijoen kunta osti v. 1919 Tervun hovin entisen päätilan, jolle sitten perustettiin kunnalliskoti. Asiaa käsiteltiin jo lähes 30 vuotta aikaisemmin. Sanomalehti Wuoksi kirjoittaa 11.6.1892: 

    • ”Ei hywäksytty waiwaistalon ostamista. Kurkiioen kuntakokouksessa wiime kuun 30 p:nä keskusteltiin josko kunnan waroilla ostettaisiin Terwun howi, johon ajanpitkään rakennettaisiin waiwaistalo. Suurella enemmistöllä sanotun howin osto hylättiin.”

  • Sanomalehti Laatokka 26.6.1883:

    • ”Ilmoitus. Allekirjoittaneelta on warkaan käden kautta kadonnut raudan-karwa tammahewonen, kaksi tuumaa yli yhdeksän korttelia korkea ja harja wasemmalle puolelle kaatuwa sekä oikealla puolella kylessä lonkan kohdalla walkonen pilkku, kuin myös otsassa muutamia walkeita karwoja ja oikean silmän päällä wähä sään hämärää. Ken hywä ihminen tästä jotain tietäisi, pyydetään kunniallista maksua wastaan ilmoittamaan Kurkijoella Sorjonkylässä Olof Kajander´ille.”  

  • Sanomalehti Ilmarinen uutisoi 28.6.1879 otsikolla Hirwittäwä wesipatsas:

    • ”Kurkijoen nimismies on tämän kuun 22 p:nä ilmoittanut kuwernöörin wirastolle, että siellä on käynyt tämän kuun 20 p:nä kauhea wesipatsas, kulkien lännestä itäänpäin kowan raesateen kanssa. Paitse että se on monessa paikassa särkenyt ikkunoita ja repinyt kattoja ja Raholan kylässä wähin turmellut kaswuja, on se Kuuppolan, Hämeenlahden, Riekkolan ja Soskuan kylän pelloilta kokonansa turmellut rukiinlaihot noin neljänkymmenen kahdeksan tynnyrin kylwön ja suuremmassa tahi wähemmässä määrässä turmellut kewät-toukoja.” 

  • Sanomalehti Wuoksi kertoo 10.6.1896 Elisenvaaran Maanviljelyskoulun (Suohovin) synnystä:

    • Kurkijoen maanwiljelysopiston woutiosasto tulee, niin kuin tiedetään, siirrrettäwäksi noin 16 kilometrin päähän Kurkijoen kauppakylästä maanwiljelysopistoon kuuluwalle Elisenwaaran talolle. Tämä maa-ala, johon kuuluu suuret alat lakeaa osaksi wiljeltyä ja osaksi wiljelemätöntä hywämultaista suota, lienee wuokrattu Kurkijoen maanwiljelyskoulun opettajalle E. Relanderille, sillä ehdolla että hra R. ylläpitää tilalla alhaisemman maanwiljelysopiston. Sen johdosta tultanee Elisenwaaran howille piakkoin rakentamaan waltion kustannuksella uusia rakennuksia niinhywin luokkahuoneiksi kuin asunnoiksi.”

  • Sanomalehti Wuoksi kertoo 19.6.1895 tarjoilultaan poikkeuksellisesta hääjuhlasta:

    • ”Häät ilman wiinaa wiedettiin Kurkijoella Riekkalan kylässä. Tosin wanhat ukot katsoiwat sen häpeäksi, waan wälipä heistä, nuorethan häitä oikeastaan wiettiwät. Paha waan että kuokkawieraita tuli tawaton joukko, joiden joukossa juopuneitakin ja nämä nostiwat oikean tappelun. Oliwat tulleet toisista häistä missä wiinoja juotiin. Ansaitseisiwat lainmukaisen rangaistuksen röyhkeydestään, eikä se wähäinen olisikaan, jos waan talo tahtoisi syyttää häittensä häiritsemisestä. Hiitolan pojat lähtiessään uhkaisiwat wielä, että jos Kurkijoen pojat tulewat rajan yli niin he näyttäwät mihin he pystywät.”